torstai 26. heinäkuuta 2012

Pitsiä, pitsiä, pitsiä


Syy parin päivän blogi-hiljaisuuteen on yllättäen iskenyt pitsihulluus. Vaikka tuon edellisen kirjoituksen kruunu olikin jotenkin hermoja raastava tehdä, jäin silti koukkuun vähän koristeellisempaan virkkaukseen. Juuri nyt amigurumit tuntuvat aika tylsiltä ja yksitoikkoisilta. Alkuun ne tosin olivat helppoa tekemistä. Samoilla perusohjeilla pystyi varioimaan monenlaisia hahmoja. Mutta nyt on pitsien aika.

Tein heti perään toisen kruunun, melkein ulkomuistista. Vain kaksi kertaa täytyi luntata ohjetta. Ensimmäistä kruunua tehdessä iloitsin tuosta älypuhelimestani. Voin katsoa ohjetta suoraan netistä tuolla omassa löhö-käsityötuolissani. Ei se sitten niin kätevää ollutkaan. Pienen ruudun kanssa menee helposti rivit sekaisin.

Alkuviikosta meidän piti olla kotoa pois talon näytön ajan. Suuntasin pitkästä aikaa kirjastoon ja tulin kahden (vain kahden) virkkauskirjan kanssa kotiin. Ensimmäinen on Mary Oljen kirja, joka kotona osoittautui kaikkea muuta kuin aloittelijan kirjaksi. Minun mielessäni Mary Olki vain linkittyy vahvasti perinteisiin käsitöihin, sillä meillä kotona oli paljon hänen kirjojaan. Mary Olki saa siis levätä vielä hetken. Nimittäin tämä toinen löytö osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi, vaikka ei olekaan suomenkielinen.

Pitsiä vasta-alkajille


Kyllä noista sisäsivujen kaaviokuvista hyvin saa selvän. Ja kirjan alussa on tosi selkeät kuvalliset ohjeet perussilmukoiden virkkaamiseen.

Ohjesivu. Blogger ei nyt haluaisi ladata kuvia ollenkaan, joten on tyytyminen tähän nurinpäin olevaan kuvaan, kun muutakaan ei saa.


Pari ongelmaa on tullut matkalla vastaan. Ensimmäinen on tärkkääminen. Kyllähän noita virkkaisi, jos joku tärkkäisi. Toinen ongelma on se, että vaikka saisinkin ne tärkättyä, en silti tiedä mitä niillä teen. Ideoita otetaan vastaan. Ja lasinalusiksi en noita halua, koska meillä ei sellaisia käytetä. Tuota isoa vaaleanpunaista ajattelin yhteen laukkuprojektiin, mutta sekin on vasta suunnitelma-asteella.

Nyt on kuitenkin ensimmäinen tärkkäysyritys meneillään. Mielialat eivät ole kovin korkealla. Niin elävästi muistan sen äitini tärkkäämän frisbeen. Vaikka siitäkin selvittiin kun liina pestiin eli loppujen lopuksi ei käynyt kuinkaan. Styrox vain olisi ollut paljon parempi alusta noiden kiinnittämiseen. Kaikki meidän ylimääräiset styrox-levyt vain on tainneet mennä tässä siivotessa jäteasemalle. Mutta sai tuon silityslaudan kanssakin jotain näkyvää aikaan. Laitoin liinojen alle yhden harson, mutta luulen, että joudun vielä pestä tuon silityslaudan suojakankaankin, ettei tule vaatteisiin mitään tahmeita yllätyksiä. Nyt ei sitten auta muu kuin yrittää malttaa aamuun. 

Ihanat pienet pitsiliinat...

...pingotettuna nurja puoli ylöspäin.


Ja onhan täällä jokunen muukin syy ollut, ettei olla koneelle ehditty. Eilen sain todella poikkeuksellisen energiapuuskan ja järjestin kaikki tärkeät paperit. Edellisen kerran olen vastaavan urakan tehnyt marraskuussa. Sen jälkeen minulla on ollut toimiston pöydän alla laatikko, johon olen laittanut kaikki ”tärkeät” paperit, omat ja lasten. Nyt ne ovat kaikki omissa mapeissaan ja mapeissa on jopa välilehdet. Siitä onkin helppo aloittaa kelan-tätien ilahduttaminen. Mutta tänään en vielä jaksanut sitä. 

Poppana siivoaa


Ihana aurinko ja lämpö käytettiin johonkin paljon parempaan. Nimittäin tähän…



Saa nähdä saanko tätä kirjoitusta kuvineen ikinä valmiiksi. Blogger ainakin yrittää kaikkensa estää. Puhelimen blogger meni jo aivan sekaisin.
Seuraavalla kerralla arvontaa tarjolla, ehkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti