Hattu, huivi ja huonoja uutisia

Hattu

Minulla on kirjastosta lainassa edelleen se hattukirja. Jossain vaiheessa hatun tekoa tuli selväksi, ettei lanka ollut sellaista kun piti. Sen jälkeen hatun teko oli aikamoista pakkopullaa. Mutta tuli se vaan valmiiksi. Se on juuri nyt melko sopiva pojan päähän. Mutta eipä meillä taida juuri olla sille käyttöä. Lieri ei ihan asetu siihen tyyliin kun kirjan kuvassa. Johtuu varmaan tuosta langasta.

Toisessa kuvassa tulee paremmin esille tuo hatun ihana pinta vaikka malli näyttääkin vähän hassulta. Pallosilmukat olivat minulle uusi tuttavuus, mutta helppo ja kiva tehdä. Englanninkielisessä kirjassa se oli popcorn.

Huivi

Sitten huivi, jota on olen kaikessa hiljaisuudessa tehnyt...ööh... ehkä viikon. Löysin Prismasta lisää sitä Säde lankaa ja sain aikaseksi etsiä ihan oikeaa kolmiohuivin ohjetta. Garnstudiolta onneksi löytyi mieleinen ohje. Tuo osoittautui superhelpoksi. Alun jälkeen huivissa on vain kolmea erilaista kerrosta. Ne oppi nopeasti ulkoa. Tuolla ohjeella olisi voinut tehdä vaikka kuinka suuren huivin. Minä päädyin lopettamaan kun kuvioita oli 30 kerroksella. En olisi ikinä uskonut, että voin saada jotain noin "suurta" valmiiksi tuollaisessa ajassa. Aikamoinen pakkomielle tuo huivi lopussa olikin. Ihan samanlainen siitä ei tullut kuin tuossa kuvassa. Syytän taas lankaa. Mutta minulla lähtökohta oli nimenomaan tuo paljetteja sisältävä lanka.

Erin mahtaisi olla tyytyväinen jos tietäisi, että olen istunut tässä koneella takapuoli puuduksissa, katsonut Ruudusta Vain Elämää ja tehnyt samalla tuota huivia. Itse olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka tuo lanka ei ole mitään superpehmeää, enkä tiedä kuinka paljon tuo keinokuitu edes lämmittää sitten talvella. Ja nyt taitaa olla enemmän muodissa tuubihuivit, vai joko niidenkin aika meni?

Huivi kokonaisuudessaan. Tämä on taas näitä kuvia, jotka kone osaa kääntää oikein päin, mutta blogger ei.

Huivin kuvio lähempää

Tyttö pääsi taas kuvaamaan äitiä

Tänään pidin tätä sisällä kaulassa, mutta olen tehnyt tämän kyllä ulkokäyttöön. Ihana saada väriä mustien takkien ja mustan tukan kaveriksi.

Huonoja uutisia

Meidän haaveilemamme rintamamiestalo on ollut myynnissä sellaisen kiinteistövälitysfirman kautta, joka ei ota ollenkaan ehdollisia tarjouksia. Siis että kaupat tehdään sillä ehdolla, että saamme omamme ensin myytyä. Meidän ei siis oikeasti ole auttanut kuin kytätä ja kytätä sitä taloa. Kiinteistövälittäjä kuitenkin lupasi ilmoittaa meille jos muita kiinnostuneita ilmaantuu tai jos joku tekee siitä talosta tarjouksen. Vaan kuinka kävikään. Kolme viikkoa sitten talo katosi netistä ja lehti-ilmoituksista. Oletimme tämän olevan joku taktinen tauko ja pidimme käsiä kyynärpäitämyöden ristissä, että myyjä vaihtaisi kiinteistövälittäjää. Sunnuntaina olimme pitkästä aikaa katsomassa paria taloa (jotka olivat kyllä todellisuudessa purkukuntoisia, eivätkä edes mitenkään tavoiteltavilta paikoilta) ja saimme omasta kiinteistövälitysfirmasta vihiä, että meidän unelmatalomme on ehkä sittenkin myyty. Maanantaina keräsin ensin sisua ja sitten soitin sinne toiseen firmaan. Ja kyllä meidän "unelmatalo" on nyt myyty jollekin toiselle. Eivätkä ne todellakaan vaivautuneet ilmoittamaan meille yhtään mitään!! Ihan turhaan olemme olleet odottavalla mielellä viimeiset kolme viikkoa. 

Eilen sen puhelun jälkeen olin aika lamaantunut. Tällä hetkellä myynnissä ei ole mitään meidän budjettiin sopivaa, mikä meitä kiinnostaisi. Lähinnä on näitä purkukuntoisia tai muuten liian paljon remonttia tai laajennusta vaativia. Ja liian kalliita. Niitä piisaa.

Nyt ei auta kuin lukea taas suurennuslasilla viikonlopun lehteä ja käydä varmuuden vuoksi netistä katsomassa joka päivä. Nyt ei kylläkään ole mikään paras mahdollinen aika talon myymiseen, joten taloja tulee myyntiinkin aika harvakseltaan.

Kurkistus joulukalenteriin

Ensin varoitus kaikille niille, jotka haluavat säilyttää joulun salaisuudet viimeiseen saakka: TÄÄLLÄ PALJASTETAAN SALAISUUKSIA.

Äitiyden ajan joulut ovat jotain paljon parempaa, kuin lapsuuden joulut. Aivan tosi. Nyt äitinä pääsen jo paljon ennen joulua salaa rapistelemaan paketteja ja lahjapapereita kun lapset nukkuvat. Ja voi sitä jouluaattoa. Silloin pääsen järjestelemään salaa paketit pusseihin niin, että joulupukin on ne helppo tuoda. Pääsen hypistelemään jokaista pakettia etukäteen, arvailemaan keneltä se on ja mitä siellä mahtaa olla.

Tämän blogi-joulukalenterin tekeminen on tosi ihanaa. Viis minä siitä, mitä minun tai lasten paketeistani löytyy (noh, olisi se kiva, että siellä olisi jotain kivaa), mutta se pienten luukkujen tekeminen. On aivan ihanaa päästä ostamaan ja tekemään pieniä yllätyksiä ihmisille, joita ei tunne. Vain pienten vihjeiden varassa. Ja kun on itsellä se tunne, että nyt osuu nappiin. Ihan sama osuuko vai ei, kunhan se tunne tulee itselle.

Erään facebookin inspiraatiosivun perusteella innostuin nyt myös koristelemaan luukkuja. Ei ehkä niin jouluisesti, mutta.

Nautin todella tällaisesta alkukantaisesta askartelusta. Piirrä, leikkaa, liimaa, väritä. Ja tässä askartelun huumassa erehdyin piirtämään muutakin kuin ääriviivoja. Hups.

Sitten niitä kurkistuksia. Jos et halua nähdä, niin nyt pois täältä...

10 pistettä ja lintumerkki sille, joka tunnistaa...

Psst... Jos ihastuit luukkuihin, niin kalenterissa on vielä tilaa. Blogittomillekin.

Possut lentää

Marelon ansiosta tulin katsoneeksi vanhaan ristipistolaatikkoon. Ja mitä sieltä löytyikään? Keskeneräinen työ, joka oli muutamaa solmupistoa vailla. Silloin kun tuota tein, en jaksanut ottaa selvää siitä solmupistosta.

Nyt se on tehty. Vähän kyllä rumasti jäi tuonne kehykseen ruttuun. Pitää ottaa vielä pois ja höyryttää varovasti. Ja kehyksellekin vois tehdä jotain. Jos maalais vaalean sinistä alle, valkoista päälle ja hiois vähän?

Joulukalenteri ja arvontaa

Voi kääk. Törmäsin tänään ihan ensimmäiseen blogi-joulukalenteriin ikinä. Eikä siinä paljon muuta sitten tarvittukaan. Nyt olen metsästänyt niitä oikein urakalla, että saisin OMANI myös täyteen. 

Eli jos joulukalenterissasi on tilaa tai muuten haluat minua tai lapsiani joulukuussa muistaa, niin mukaan vaan kalenteriini, joka löytyy ylhäätlä omalta välilehdeltään.

Ja sitten tällä joulukalenterin bongausmatkalla löysin blogiviidakosta myös arvonnan. Sinne vaan kaikki muutkin.

Pehmeitä herkkuja

On aivan totta, mitä olen muista blogeista lukenut. Näihin ihaniin herkkuihin jää koukkuun.

 

 Muut kesken olevat käsityöt ovat nyt vähän jumikohdassa. Ei oikein jaksaisi. Aloitin virkkaamaan itselleni huivia Novitan Säde langasta. Sopivan huiviohjeen uupuessa päätin tehdä ihanan ruutukirjan ohjeilla muutamia ruutuja. Nyt ruutuja on 8kpl valmiina, mutta en ole tyytyväinen. Tekisi mieli tehdä noista ruuduista joku tyynynpäällinen ja tehdä huivista ihan tykkänään toisenlainen. Tykkäsin kyllä valtavasti tuosta langasta, vaikka se ei ihan helpointa olekaan, eikä taida olla edes virkkaamiseen tarkoitettu. Ensimmäisen kerän sisältä tuli useampi lyhyt takkuinen pätkä lankaa ja ajattelin jo, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta ei se nyt niin hankalaa ollutkaan. Vaikka langan säikeet tuossa yhdessä kerässä kulkevatkin vähän eri tahtia ja niitä täytyy silotella koko ajan. Taitaa olla se kerä joku maanantaikappale. Kaksi muuta kerää toimivat vallan mainiosti.

Viime viikolla oli Prismassa Novitan langat tarjouksessa ja arvatkaa harmittiko kun muistin sen vasta sitten kun olin päässyt lasten kanssa kassata läpi ja tavarat oli pakattuna kasseihin. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin lasten kanssa enää palannut lankaosastolle. Ne tarjouslangat jäi siis sinne. Tuo Säde näyttää muutenkin olevan jotain kausilankaa tai jotain, kun sitä ei Novitan sivuilta edes löydy. Jos joku tietää, mistä sitä vielä voi ostaa tai on valmis luopumaan omista pinkeistä ja violeteista keristään, ilmoitelkaa. Kaipaan väriä mustan syystakkini kaveriksi. Eikä kimalluskaan pahitteksi ole. Vaikka niitä ihania pikku paljetteja löytyykin ympäri taloa kun tuon langan kanssa touhuaa.

Toinen jumissa oleva työ on hatun virkkaaminen. Hattu on melkein valmis, MUTTA... huomasin, että lanka on täysin väärää ja siitä tulee hyvä jos lasten kokoinen. Ja ilmatkin kylmenivät melko yllättäen, eli ei sitä tähän aikaan voisi pitää edes meidän pikkuinen herra, vaikka siitä hänen kokoinen tulisikin. Ei siis paljon innosta.

Sitten viimeinkin päästään niihin herkkuihin. Meillä on lelujen kanssa sellainen periaate, että aina osa leluista on varastossa. Kun laitoimme talon myyntiin, varastoon meni tavallistakin enemmän leluja. Olimme naapurissa kylässä ja voi kuinka lapset innostuivatkaan taas kokkaamaan kun oma keittiö ja astiat ovat olleet varastossa jo jonkin aikaa. Kävimme lasten kanssa neuvotteluja siitä, mitä leluja laitetaan varastoon, jotta keittiötarvikkeet voidaan tuoda takaisin. Ja niin se keittiö sitten palasi. Ja iiiso laatikollinen astioita ja ruokia.

Lasten kokkailuista ja kahvikutsuista innostuin minäkin ja kysyin lapsilta mitä ruokia he haluaisivat leikkeihinsä lisäksi. Lasten toiveet olivat kylläkin porkkana, peruna, tomaatti... mutta minä halusin tehdä jotain ihanaa. Ja kyllä niistä jo ihanat kahvikutsut saatiinkin aikaan.

Ihan ensimmäisenä tein Donitsin Fannyn talossa -blogista löytyneen ohjeen mukaan. Minulla oli lankana Novitan minikerät ja 2,5 koukku, joten ensin tuntui, että dontsista tulee tosi pikkuinen. Mutta oikeastaan, siitä tuli tosi sopiva. En kylläkään ymmärrä kenen idea tuo minikerien lanka on ollut. Idea on ihana, mutta lanka täysin vääränlaista. Säikeet erottuvat liian helposti ja varsinkin näitä pieniä nikerrellessä tulee ikävä kunnon puuvillalankaa. Mutta sitä puuvillalankaa vain ei viitsisi ostaa kaikkia mahdollisia eri sävyjä. Vaikka ehkä pitäisi. Kyllä niille ainakin käyttöä löytyisi.

Donitsin ohjeen löysin googlettamalla ja samalla tuon ihanan Fannyn talossa -blogin, josta löytyy pieneen keittiöön paljon muitakin herkkuja. Meidän donitsi ehti olla jo hukassakin, ennen kuin viimeiset koristeet siihen saatiin kiinnitettyä.

Donitsin jälkeen vuorossa oli kakkupalat. Ensin ajattelin, että teen noita sen verran, että niistä saa kokonaisen kakun, mutta saa nyt nähdä. Noiden kahden palan jälkeen ei ainakaan näyt siltä, että noista saisi pyöreätä kakkua millään. Ja lisäksi kokonainen kakku on liian suuri tuohon minun vanhaan Tupperwaren kakkukupuun. Kakkupalojen ohje on SK 2/2011. Kakkupalojen muut värit ovat minikeristä, mutta valkoinen on jotain jämä puuvillalankaa. Kerroksia on muokattu lasten toiveiden mukaan. Samaan kakkuun piti laittaa sekä kermavaatoa, että kuorrute. Ensin meinasin väittää vastaan, ettei niin voi tehdä. Onneksi tajusin antaa periksi. Jos allerginen lapsemme voi syödä leikeissä kakkua, jossa on kermavaahtoa ja mansikkahilloa, niin miksi sitten en tekisi sellaista?

Viimeisimpänä valmistui muffini tai cupcake, kumpana sitä haluaakin ajatella. Luulin, että tähän on helppo löytää ohje, sillä tuntuu, että nämä ovat kaikista suosituimpia. Mutta en löytänyt mieleistäni ohjetta mistään. Samassa SK-lehdessä tuon kakkupalan kanssa oli myös muffini-ohje, mutta se ei miellyttänyt silmääni yhtään. Ja googlettamalla löytyneet ohjeet olivat lähinnä perus palloja eri väreillä. Niinpä sitten tein tämänkin sieltä kuuluisasta "omasta päästä". Voin tähän kirjoittaa ohjeenkin, jos joku sitä kaipaa. Itse ainakin tykkäsin, kun tähän tuli vähän enemmän muotoa ja ilmettä.

Koristeita kiinnitettäessä sattui jotain hauskaa. Lapset saivat itse valita nuo helmet minun ikivanhoista kokoelmista. Poika halusi tähän "banaanirakeita". Kun olin kiinnittämässä ompelulankaa, poika suuttui: "Mä halusin niitä banaanirakeita, enkä mitään karvoja!".

Tulipa taas oikein magapostaus. Mutta herkullinen sellainen.

ps. Eikös Kelan hakemuksia täytetäkin täällä bloggerissa ;)

Uusi vanha villitys

Laiskuuttani on jäänyt postaamatta kokonaan lasten ja minun yhteinen kokeilu. Kutistemuovi.

Ostin Paperinauhasta kahdenlaista kutistemuovia. Lapsille arkin valkoista, jossa oli valmiiksi ököiden kuvia ja itselleni muutaman arkin läpinäkyvää. Omaani piti ensin hioa ja se meinasi tuottaa hankaluuksia. Vähän harmittaa, että hiontajäljet jäivät niinkin paljon näkyviin valmiissa töissä. Tai ei niitä ehkä kukaan muu huomaa, mutta minä tiedän, että ne on siellä. Koitin myös leimata ja tein itsellin ihanan riipuksen. Tosin se odottaa vielä lopullista koruksi syntymistään tuolla käsityöpöydällä.

Tässä meidän tekeleitä, osa alkuperäisten malliensa kanssa. Yhdessä kuvassa on karkkiaski ihan vain kokovertailun vuoksi.

Siili Me&I piposta

Tästä leimasta tulee mulle koru

Pienen pientä näperrystä

Kaikki ensimmäisen kokeilukerran tuotokset

Ja ei ne kaikki aina niin sievästi mene. Näemmä se kutistemuovi voi siellä uunissa tarttua itseensäkin kiinni. Tässä ensimmäisestä laimasta tullut sykkyrä.

Syyskuvia

Apua miten aika rientää. Pakko tänne on jotain saada postattua välillä. Asiaa olis vaikka kuinka, mutta nyt täytyy kyllä tunnustaa, ettei oo ollu edes kone päällä moneen päivään.

Tässä muutamia ihania tunnelmakuvia syksystä. Käsityöjuttuja lisää myöhemmin.

Vielä yksi auringonkukkakuva

Syksy tarkoittaa minulle tätä. Värikästä vaahteraa.

Lisää vaahteroita pukkaa.

Vähän sieniä pensaiden alla

Yhtenä iltana oli niin mahtava kuutamo, että oli pakko saunan jälkeen vielä pukea ja mennä ulos kuvaamaan. Nyt harmitti oikeasti ettei ole parempaa kameraa.