perjantai 21. joulukuuta 2012

Uusi lemmikki

Vielä yksi juttu, ennen joulun viettoa.
Meillä on pojan kanssa ollut kissa-kuume jo pidemmän aikaa. Mutta kun tässä ehkä muuttokin joskus tulossa, eikä edes tiedetä minne, niin ei meille oikein kissaa voi ottaa. Ja vielä suurempi syy on se, että tyttö pelkää kaikkia karvaisia eläimiä.
Olen haaveillut pojalle sellaisesta FurReal-kissasta, mutta ihan ei ole budjetti siihen taipunut. Ja niitä kisuja ei kyllä ole alennuksessa näkynyt. Mutta ei se mitään kun on näin näppärä äiti. Minäpä sitten tein pojalle kissan (joulupakettiin).

Kissaa olen aloittanut tekemään jo ajat sitten. Muistelin, että jossain vanhassa SK:ssa on ohje virkattuun tai neulottuun kissaan. Pyysin lehteä äidiltä lainaksi, mutta ennen kuin äiti ehti sitä tuoda, huomasin, että minulla sattui juuri se numero olemaan itsellänikin. Siinä oleva kissa vain ei ollut mieluinen. Se makasi jotenkin kummallisessa asennossa. En onnistunut löytämään mieleistäni ohjetta. Ihme. Sellaisia ohjeita ei taida ollakaan, jotka mulle suoraan kelpais. Niinpä jälleen kerran tein "omasta päästäni".


Lankana tässä kisussa on Novitan Nalle, silminä ja nenänä napit. Tassuissa, hännässä ja korvien reunoissa on tukena mustaa piipunrassia (tai mitä askartelupunosta se nykyään onkaan). Kisua saa muotoiltua eri asentoihin. Ainoastaan tuo pää on vähän omituinen. Se nyt kenkottaa aina tuossa samassa asennossa mihin se on ommeltu. Ei voi enää mitään.


Kyllä melkein sydäntä riipaisi kääriä tämä kaveri pakettiin. Tuttu ja turvallinen, mukava ystävähän tästä kisusta on tullut sitä tehdessä.


Luukut 20 ja 21: olen mennyt lankaan

Sekä eiliset, että tämän aamuiset luukut ovat tuleet Piitsu 77 :lta. Jokaiselle oli oma luukku. Lapsille on kumpanakin aamuna ollut samalaiset muumi-askit, joissa on rusinoita ja kuivattuja hedelmiä. Minulla oli eilen suklaata ja tänään muumi-teetä.


Lapset olivat niin mielettömän onnellisia näistä muumi-askeista. Ja iloitsivat minunkin puolestani: "Äiti kato mitä sä sait. Suklaata. Vähän siistiä, sä sait suklaata joulukalenterista." Aamupuurot katosivat lautasilta ennätysvauhtia, kun sen jälkeen sai maistaa muumi-askista. Kumpikin säästi viisaasti vielä loput iltapäiväksi.
Tässä se jälleen kerran nähdään, eivät lapset tarvitse mitään ihmeellistä, ihan tavallinenkin käy. Voi kumpa siihen joskus oppisi luottamaan. Voi kun oppisi jättämään sen turhan hössötyksen pois.

Ihan samaan lankaan olen mennyt joululahjojen kanssa. Joka vuosi aloitan joululahjojen hankkimisin todella ajoissa. Tänäkin vuonna olin jotain hankkinut pojalle jemmaan ennen syyskuuta. Totesin, että syntymäpäivälahjoja on tulossa jo tarpeeksi eli jätän osan jouluksi. Varmasti jo niillä olisi pärjätty. Tyttö on toivonut Lego Friendsien isoa taloa ja kun sellaisen tarjouksesta löysimme "todella halvalla" niin ostimme sen. Kun ensimmäisen kerran paketoin lahjoja tytölle oli monta isoa pakettia, pojalle vain vähän jotain pientä. Siitä asti on jotenkin ollut takaraivossa ajatus, että täytyy pojalle vielä keksiä jotain pientä kivaa. Sitä pientä kivaa on sitten tullut osteltua vähän sieltä sun täältä. Kun tänään tein viimeisen tarkistuksen meidän lahjavuorelle niin tilanne olikin kääntynyt toisin päin. Tytölle oli edelleen ne samat isot paketit ja pojalle miljoona pientä. Nyt pitäisi vielä vähän jotain pientä etsiä tytölle. Vai pitäisikö sittenkään? Mitä jos vain antaisi olla?

Nyt toivottelen kaikille mukavat joulunpyhät ja kiireetöntä loppuvuotta. En tiedä kuinka paljon enää pääsen koneen äärelle. Loput luukut yritän blogata, mutta voi olla, että se tapahtuu puhelimella, joten mitään laadukasta ei ole luvassa.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

19. luukku ja jouluun valmistautumista

Taas oli Tuomas Tonttu vieraillut meillä. Pikkuiselta pojalta vain meinasi itku päästä aamulla: Miksi Tuomas Tonttu ei tuonut iskälle mitään? Onneksi paha mieli meni nopeasti ohi kun päästiin omia pusseja rapistelemaan auki. Ja iskäkin oli jo silloin töissä.

Hanna oli lähettänyt kummallekin lapselle pikkuauton. Minä en enää tiedä kumpi on kumman, mutta itse pitävät tietysti tarkkaa lukua. Minä sain Joulu Rooibosta eli tavallaan teestä. Tuo rooibos vaan tehdään eri pensaan lehdistä kuin perinteiset teet. Joskus silloin kun tuo rooibos tuli, olen maustamatonta maistanut. Teekaupan myyjä sitä minulle viimeksi suositteli. On kuulemma parempaa maustettuna. Niinkun kaikki nuo muutkin laadut tuppaa olemaan. Nyt on varmaan uskaltauduttava maistamaan. Ainakin tämä tuoksuu hyvältä. Olen tuolla kalenterikopallani tuoksutellut jo aikaisemmin, että jotain hyväntuoksuista on tulossa.

Eilen leivottiin viimein lasten kanssa niitä pipareitakin. Ostin valmiin maidottoman taikinan, pienimmän mitä löysin. Lapset pistelivät "makupaloina" varmaan puolet taikinasta suihinsa sillä välin kun otin peltiä uunista. Mutta eipä tuo haittaa. Lapsillehan niitä leivottiin. Ja siksi, että lapset saivat ottaa uusilla muoteillaan edes muutaman piparin. Yhden puoli tuntia sain taas olla "ihana äiti". Hyvä, että edes joskus.


Nyt on viimeisetkin joululahjakäsityöt valmiina. Tai saa luvan olla. Yksi projekti jäi vähän puolitiehen, mutta päätin, etten ota siitä stressiä. Voin aivan yhtä hyvin tehdä sen valmiiksi myöhemmin ajan (ja hermojen) kanssa ja antaa sen muuten vain. Nyt täytyisi vain löytää uudelleen käsitöiden kanssa se nautintovaihde. Ettei tarvi paahtaa tiettyyn päivään mennessä valmiiksi, vaan voi rauhassa suunnitella, kokeilla, purkaa, tuskastella, tehdä uudestaan ja onnistua.

Ja niin, tulihan meille sitten niitä näyttöjäkin. Eli se siitä joulutauosta. Ei muuta kun siivoamaan.

Keskikuviosukat

Meillä on töissä sellainen tapa, että jokainen meistä hankkii joululahjan yhdelle työkaverille. Lahjan saaja arvotaan. Joka vuosi se on yhtä jännittävää. Ja vasta lahjaa miettiessä huomaa miten vähän sitä toista tunteekaan. Tällä kertaa olin päättänyt, että teen jotain itse. Vähän pelotti jo etukäteen riittääkö aika. Kun arvonta oli suoritettu päätin tehdä sukat. Ensin iski lankaongelma. En tykkää tehdä kirjavasta langasta minkäänlaista kohokuvioa tai pitsiä. Ja tähän hätään ei meinannut löytyä mitään sopivaa yksiväristä lankaa. Itse tykkään kirkkaista väreistä ja ärtsyistäkin väriyhdistelmistä. Tiedän kuitenkin, että lahjan saaja pitää enemmän hillitystä. Onneksi varastosta löytyi yksi kerä vaalean harmaata 7 veljästä lankaa.

Ensin aloitin Novitan sukkalehden ohjetta r Punaiset pitsisukat. Mutta se ohje ei vain mennyt minulla jakeluun. Sukan suuhun tulee ensin pitsineuletta ja sen jälkeen pitsineule jatkuu keskellä sukkaa ja muuten tulee joustinneuletta. Minä vain en saanut niitä ohjeen silmukkamääriä menemään niin kuin piti eikä pitsineule osunut oikealle kohdalle. Muutaman yrityksen jälkeen annoin periksi. Totesin, ettei nyt ole aikaa tällaiselle ohjeelle.

Purin ensimmäisen tekeleen ja aloitin samasta lehdestä keskikuviosukat. Niiden ohje olikin paljon yksinkertaisempi sisäistää. Ensimmäinen sukka tuli vähän vahingossa tehtyä. Aina vain odotti, että mikä on seuraava vaihe ja mitä ohjeessa seuraavaksi tulee. Ja niin oli yksi sukka valmis.
Sitten tein välissä vähän muuta. Huomasin kuitenkin, että kohtahan on lahjojenvaihtopäivä ja sukat on siihen mennessä oltava paitsi valmiit, myös pääteltynä ja viimeisteltynä. Iski paniikki.

Toinen sukka tuli alle vuorokaudessa. Mutta kaikki muu siinä sitten jäikin. Kaikki ylimääräiset minuutit istuin sukan kanssa. Kyllä onkin vaikeaa saada tehtyä kahta täsmälleen saman kokoista ja näköistä sukkaa. Kärkikavennukset jouduin purkamaan pariinkin kertaan ennen kuin olin tyytyväinen. Nyt on sukat pääteltynä, höyrytettynä ja paketissa.


Näitä oli aika vaikea saada aseteltua kauniisti kuvaan. Jalassa näyttävät paljon paremmilta. En vain enää viitsinyt höyrytyksen jälkeen omaan jalkaan laittaa. Vaikka tehdessä näitä on sovitettu montakin kertaa. Varsinkin toista tehdessä, piti ensimmäistä verrata myös jalassa.


Tässä ohjeessa oli ranskalainen kantapää. Se oli minulle ihan uusi tuttavuus. Ihan kiva oli tehdä ja yllättävän kivalta näyttääkin. Näitä sukkia on vain vaikea asetella nätisti minnekään muualle kuin jalkaan. Eli toivotaan kovaa käyttöä. Vaikka saapassukkina, jos ei muuten kelpaa. Itse olen kyllä työn jälkeen tyytyväinen. Näissä ei kiire näy läheskään niin paljoa kun pelkäsin. Yleensä kun alan hoppuilla, silmukat löystyvät. Nyt olen kyllä kiristänyt niin, että vieläkin näkyy etusormen päällä langan kohta. Hups.

Oli aika jännä höyryttää näitä. Näistä sukista nousi oikein kunnon lampaan haju. Tällaiselta haisivat märät villasukat ja lapaset minun lapsuudessani.

tiistai 18. joulukuuta 2012

18. luukku

Tämän päivän luukku oli jälleen Känkkikseltä. Sieltä tuli minulle/meille Pikku Pöllön laastareita. En ollut varma mitä paketti sisältää, joten sujautin lapsille sukkaan myös jotain pientä. Tytöllä tuollaisia kuviokumirenksuja ja pojalle taas pari autot squinkiesiä.


17. luukku (ja 16.)

16. ja 24. luukku olivat ainoat, jotka minun kalenterissani jäivät tyhjäksi. Sunnuntaina luukkuun olin varannut äitini ostaman jouluaskartelulehden. Nyt en enää sen nimeä muista. Kaikki askartelut oli kuitenkin sellaisia, jotka sai paineltua ilman saksia siitä lehdestä irti ja koottua seisomatukien avulla pystyyn eli liimaakaan ei tarvinnut. Vähän neulaa ja lankaa (sitähän meiltä kyllä löytyy) vain. Omasta mielestäni nuo olivat vähän tylsiä askarteluja, vähän valmiiksi askarreltuja. Ajattelin, että tuossa nyt ei kauan mene kun nuo on unohdettu. Mutta lapsetpa innostuivat niistä kovasti. Tyttö kokosi erilaisista hahmoista kokonaisen kylän ja leikki niillä.
Jossain vaiheessa syksyllä kirjastossa oli joku mediakasvatusjuttu ja siellä oli mahdollista tehdä omaa nukketeatteria ja kuvata sitä. Kuvasin meidän lasten nukketeatteria kännykällä ja siitä sainkin idean, että näitäkin hahmoja voisin kuvata. Tyttö sitten "valmisteli" pienen kertomuksen, jonka minä kuvasin. On tuo pienten into vain jotenkin niin liikuttavan ihanaa.

17. päivän luukun oli lähettänyt Teea K ja mikä sattuma, tällä kertaa tyttö sai pienet värikynät. Nyt molemmilla on uudet omat värikynät, melkein samanlaiset, mutta juuri sopivasti erilaiset, että ne erottaa toisistaan. Poika sai pikkuauton. Meillä on pikkuautot olleet hetken jo varastossa ja sen kyllä huomasi. Sellaisella innolla poika taas autolla leikki. Minä sain kerän pörröistä lankaa. Tytön mielestä tämä on jotain saumalankaa ja hän on keksinyt jo vaikka kuinka monta käyttötarkoitusta tälle. Minulla kuitenkin lyö tässä kohtaa ihan tyhjää, joten tämä menee vielä säästöön. Eiköhän sille jotain käyttöä löydy myöhemmin.

15. luukku

Pitkästä aikaa oli sellainen viikonloppu, ettei meillä ollut talosta näyttöä. Nyt pidetään joulutaukoa. Eipä tullut siivottuakaan. Aikomus oli, mutta aikomukseksi se jäi, kun ei ollut pakko.

Lauantaiaamuna tehtiin taas karttasuunnistusta. Tällä kertaa tuolin takaa löytyi Saran lähettämät paketit ja aamu oli pelastettu.


Minulle ihana, vähän kimaltava huulirasva, pojalle pienet värikynät ja tytölle helmiaskartelupakkaus.
Tyttö myös innostui noista kartoista ja halusi piirtää oman. Autoin häntä siinä vähän, mikä olikin yllättävän vaikeaa. Piti yrittää piirtää sillä tavalla, ettei tyttö huomaa minun piirtäneen niitä tonttujen karttojakin. Tytön kartasta tuli suloinen, mutta se ehdittiin laittaa jonnekin hyvään talteen, ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvaa.

perjantai 14. joulukuuta 2012

14. luukku

Tälle aamulle olikin tiedossa aarteen metsästystä. Pari päivää sitten illalla piirtelin kartan valmiiksi. Mieheni kyllä luuli, että piirrän jotain sisustussuunnitelmaa. Meidän olkkarista? No joo. Otin alkuperäisestä kartasta pari värikopiota, sillä tarvin karttaa vielä jonakin toisenakin aamuna. Alkuperäisessä ei ole noita tassun jälkiä. Ne tehdään sitten jokaiseen karttaan erikseen. Tämän aamun luukut löytyivät tv-tason kaapista.


Tyttö kiipesi ottamaan kartan sukasta ja rullasi sen auki: Täällä oli joku huonepiirustus. Vähän piti johdatella ennen kuin lapset huomasivat, että sehän on meidän olohuone. Tarkasti kartassa olevia jälkiä seuraten lapset suunnistivat luukkujen luo.


Tämän päivän ihanat luukut oli lähettänyt Marja-Leena. Niistä löytyi kummallekin vihko ja isoja kimaltavia tarroja.

Eilen illalla meillä vihdoin ja viimein askarreltiin kirjeet joulupukille. Olen takavarikoinut kaikki lelulehdet sitä mukaa kun niitä on tullut, mutta kuitenkin jostain syystä säästänyt niitä. Ajattelin sitten, että tuhotaan ne kerralla. Annoin kummallekin lapselle yhden värillisen A4:n ja kannoin pöytään pinon lelulehtiä, sakset ja liimaa. Kirjeen alkuun kumpikin kirjoitti RAKAS JOULUPUKKI TOIVOISIN: ja loppuun oman nimen. Molemmat puolet sai täyttää kuvilla, mutta vain sen verran sai laittaa kuvia kun paperissa oli tilaa. Eli kaikkea ei nyt voinut toivoa.

Pojan toivelistalle pääsivät (yllättävää kyllä) työkalut, työkalut, työkalut, työkalut, tukkirekka, kippirekka, kaivuri, puimuri jne... (siis kaikki mahdolliset koneet).
Tytön lista oli vähän monipuolisempi. Ei kovin perinteisen tyttömäinen, vaikka sinne taisi yksi barbikin päästä. Suurin osa tytön toiveista oli legoja, ykköstoiveena tietenkin Lego Friends Olivian talo. Muuten olikin sitten Angry Birdsiä ja merirosvolaivaa, poliisi-legoja.

En muista olenko täällä jo kertonut lasten adventtikynttilöistä. Lapset olivat ensimmäisenä adventtina Mumman kanssa kirkossa ja saivat sieltä adventtikynttilät, joihin oli kiinnitetty tulitikkuaskit. Niiden polttamista on kinuttu siitä asti. Meillä vain ei ole voinut moneen vuoteen polttaa tuollaisia kynttilöitä ihan turvallisuussyistä. Joskus olen tuikkuja uskaltautunut polttamaan ja itsenäisyyspäivänä harjoiteltiin ison pöytäkynttilän kanssa. Kaikki meidän kynttilänjalat on jossain hyvässä tallessa. Varmaan vielä edellisen muuton jäljiltä pakattuna varastossa. Tyttö sanoi, että täytyy ostaa kynttilänjalkoja (vaikka epäilikin, ettei sellaisia kaupassa myydä). Minä ehdotin, että tyttö voisi toivoa niitä joulupukilta. Tyttö ei oikein innostunut. Nyt olen sitten "uhkaillut" lapsia, että jos eivät ole kunnolla niin joulupukki tuo vain kynttilänjalkoja. Poika ei olisi halunnut jättää toivelistaansa tontuille (kuka nyt hienoa askartelua haluaa mihinkään pois antaa), mutta suostui kun sanoin, että muuten joulupukki tuo vain kynttilänjalat.

13. luukku

Tänään aamulla lapset olivat aivan onnessaan jo ennen kuin ehdimme kalenterin luukkuja avaamaankaan. Heidän hoitopaikassaan käy Tuomas Tonttu tuomassa yöllä avaimen jonkun lapsen lokeron oveen. Yhdessä lapset etsivät aarrearkun, johon avain käy. Hanna oli lähettänyt luukut samanlaisissa pusseissa kuin mitä Tuomas Tontun aarrearkusta löytyy. Lapset olivat siis haljeta riemusta kun Tuomas Tonttu oli käynyt meilläkin. Miten se oli tiennyt missä me asutaan?



Pusseista paljastui piparimuotit. Hoitoonkin Tuomas Tonttu oli yhtenä päivänä tuonut piparimuotteja ja myös taikinaa pakkaseen. Silloin lapset leipoivat hoidossa pipareita. Onneksi meille kotiin ei ollut taikinaa tuotu niin ei tarvinnut ihan tänään leipoa. Ehkä viikonloppuna.


12. luukku

12 Luukku tuli Sannalta. Kumpikin lapsi sai oman pienen paketin, joista paljastui tarroja ja Angry Birds -pyyhekumeja. Nuo ovat leikeissä olleet jo rintamerkkejä ja ties mitä muuta. Poika eilen aivan tohkeissaan opetti minua liimaamaan niitä. Onneksi on mielikuvitusta.



tiistai 11. joulukuuta 2012

11. luukku ja joulukortit

Tämän päivän luukku tuli tytölle Lankakaaoksen Hannalta. Siellä oli kivat mustat pinnit. Selvästi meidän toiveita on kuunneltu, meidän neidille ei mitään pinkit hörhelöt kelpaisikaan.



Mietin mielessäni mitä kirjoittaisin tämän päivän joulukorttisavotasta kun yhtäkkiä tajusin, että kaikki kortit on kirjoitettu, suljettu kuoriin, laitettu postin punaiseen kuoreen, joka sekin on liimattu kiinni. Kuvat on ottamatta. Onneksi yksi kuori oli vielä auki. Sitä en postita. Se lähtee mukanani huomenna. Eli saatte kuvan nyt vain yhdestä valmiista kortista. Näihin kortteihin on käytetty niitä aiemmin esiteltyjä poron kuvia. Löytyy täältä. Noita värillisiä papereita oli useita erilaisia samassa paketissa. Varmaan kaikkia niitä on käytetty. Kaikki kortit on tehty piparkakunruskealle kartonkikorttipohjalle. Hyvää Joulua ja Iloista Joulua -tarratekstit on Tiimarista. Taakse on kirjoitettu valkoisella geelikynällä, joka näkyy hienosti tummalla taustalla. Tuo leimasin on muuten Magnolian. Minä olen värittänyt kuvat akvarellipuuväreillä. Tyttö väritti omiaan vähän millä sattuu. Tusseilla ja omilla puuväreillään. Välillä lainasi minulta kynää. Minun kynissä kun on enemmän värejä.




Luukku 10

Känkkis oli lähettänyt minulle tähän astisista kaikista ihanimman luukun. Lumiukkosopan. Vaikka olikohan sama päivä kun huomasin näitä jonkun muunkin blogissa. Mutta tykästyin kovasti sekä ajatukseen, että itse soppaan.


(En kestä tätä bloggeria. Miten ihmeessä se kääntelee näitä kuvia miten sattuu?)


Tänään kävin ostamassa vähän tarpeita ja tein muutaman sopan itsekin. Lasten hoitotädeille ja parille muulle joulutuliaisiksi.

Lumiukot vaan eivät näytä olevan tänä jouluna muodissa. Joinakin vuosina niitä näkyy joka paikassa, nyt ei juuri missään. Olisin voinut hoitotädeille ostaa vaikka lumiukkomukit ja kasata niihin tuon sopan, mutta yhtään sellaista ei löytynyt. Pussiviritelmiin oli siis tyytyminen. Onneksi Tiimarista löytyi pieniä sellofaanipusseja ja edes jotain lumiukkotarroja.

Luukku 9

Sunnuntain luukussa oli tytölle paketti Lankakaaoksen Hannalta. Ihania magneetteja, vähän erilaisia kuin pojalle.





Voi kuinka suttuinen kuva. Ei tuossa puhelimessa kyllä kovin häävinen tuo kamera ole.

Kun talostamme alkoi näytöt (heinäkuussa) otin aakkosmagneetit ja jogurttien ja rahkojen mukana tulleet magneetit pois jääkaapin ovesta. Jääkaapin oveen jäi vain yksi magneetti, jossa lukee Happy kids and tired parents live here. Nämä ja pojan saamat magneetit ovat kuitenkin saaneet mennä heti jääkaapin oveen. Sillä muutama jouluinen kuva ei voi näyttöä pilata, eihän?

Luukut 6, 7 ja 8

Marelon piti lähettää nämä kolme luukkua, mutta ne ovat ilmeisesti hävinneet jonnekin matkalle. Vieläkään eivät ole tietään perille löytäneet. Harmi.
Näihin luukkuihin piti siis keksiä itse jotain. Yhtenä päivänä lapset saivat yhteisenä yllärinä H&M:n laastareita, joissa oli viiksien kuvia. Niissä ei ollut mainintaa, mutta minulle niistä tuli mieleen Movember. Ehkä siksi, että se oli tänä vuonna vähän turhankin ajankohtainen.
Muilla päivillä oli tytöllä kirpparilta ostettuja Littlesta Pet Shop -hahmoja ja pojalle Autot Squinkies -hahmoja.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Nikki Minaj -sukkia

Esittelyvuorossa ovat nyt parit hiljattain valmistuneet sukat.

Ensi ne, jotka tein loppuun kaverin synttäreillä. Ensin ajattelin lähettää ne ystävälle Coloradoon, mutta en ollut varma hänen koostaan. Olisi tylsä saada sellainen lahja, johon tietää toisen panostaneen ja sitten se ei sovikaan. Enkä myöskään halunnut kysyä sitä, etten paljasta liikaa.
Nämä päätyivät tänään Joulupuun alle. Eli varmasti tarpeeseen menivät.




Tosi kiva kun tämä blogger taas kääntelee kuvia mielensä mukaan. No näette nämä sukat näin nurin päin. Lanka on Keskiseltä ostettua Red Heart Lisa (1€/kerä). 100% Polyacryl Näihin meni suunnilleen puolitoista kerää. Malli on Novitan sukkalehden Piirakkasukat. Lanka meni yksi yhteen 7 veljekselle tehdyn ohjeen kanssa. Paitsi, että mielestäni siinä sukkalehden ohjeessa oli yksi virhe. Koon 38 ohjeessa käsketään sukan lapaa 22cm ja sen jälkeen alkaa kärkikavennukset. Oma jalkani on 38 ja koko jalan mitta on tuo 22cm eli jos olisi vain tuijottanut ohjetta niin jättisuuret olisi tullut. 
Kun vertaa siihen keinokuitulankaan, mistä tein ne omat joogasukat, tämä lanka oli huomattavasti mukavampaa. Aavistuksen luonnollisemman tuntuista kuin se toinen.
Näitä tehdessä ilmat kylmenivät ja aloin etsiä omiin jalkoihini villasukkia. Ensimmäisenä löytyi harmaat äidin tekemät sukat samalla mallilla.

Näitä oli kyllä tosi mukava tehdä (kuten äiti joskus aikaisemmin sanoikin). Kun keskittyy tuohon kuvioon, niin sukka tulee tehtyä ihan huomaamatta valmiiksi. Eli varmasti teen toisetkin tällä samalla mallilla. Tuota samaa lankaa olisi vielä oranssinakin, mutta en nyt ihan siitä taida tehdä.

First I tought to send these socks to my friend Shallyn to Colorado, USA. But I wasn't sure about her size. Instead I gave these to christmas fundraising. These are given to someone in need as a christmas present.

Sitten toiset neon-väriset sukat, joista tuli tuo Nikki Minaj mieleen. Nämä tein joulupakettiin yhdelle kivalle pikkuiselle tytölle, joka oli joulupukilta toivonut villasukkia ja lapasia. Aika ihanaa. Ja kun tuo oma tyttöni on niin skede-poika, niin oli mukava kerrankin tehdä jotain kunnolla tyttömäistä.


Varren alkuosan olen tehnyt kahdella langalla. Tuo pinkki pörrölanka jäi myös mukaan sieltä Keskisen reissulta. Ihan vain värinsä vuoksi. En vain voinut jättää sitä sinne. Olen harmitellut, kun monessa blogissa on kirjoitettu joistain kankaista, että "tämä kangas huusi minua" tai että "tämä aivan selvästi halusi tulla tunikaksi". Miksi ne kankaat eivät koskaan minulle huutele? Mutta nyt tajusin, että nuo langat kyllä huutelee. Osasyy tähän langan hamstraamiseen oli se, että kaveri osti kangasosastolta (tarpeeseen) vaikka mitä ja siinä sitten kesti. Kaveria odotellessa tuli lastattua kärryyn kerä toisensa jälkeen. Vähemmälläkin olisi varmasti pärjännyt.





Lanka on siis King cole Moments 100% polyester
Tuota oli kyllä aika kaamea neuloa, mutta oli se sen arvoista. Tuon langan väri on luonnossa juuri noin hohtava kuin tuossa kuvassa. Melkein silmiä särkee, kun tuota kerää katsoo. Ja arvatkaa vain lähteekö tuosta noita pinkkejä hötyviä?

Toisena lankana noissa sukissa on turkoosi 7 veljestä. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä valkoisella langalla tuo muu sukka, mutta sitä ei nyt tähän hätään omista varastoista löytynyt. Ja jotenkin vaan omatunto kolkutti sen verran, etten lähtenyt sitä varta vasten ostamaan. Ja tuosta väriyhdistelmästä tuli kyllä jotenkin ärtsyn makee. Ihanan purkkainen. Juuri sellainen Nikki Minaj.

Mallina näissä on ihan perus villasukka. Tuo varren alku vain on tehty kahdella langalla.
Mukava on ollut huomata, että neulominenkin taas sujuu. Nyt ei ole edes kädet kipeät, vaikka olen pitkästä aikaa neulonut. Ainakin kaksi neuleprojektia on tässä nyt työn/suunnittelun alla ja muutama virkkauskirja pitää palauttaa jouluksi eli jotain voisi yrittää virkatakin. Jos vain ehtii.


These other socks I made for one little girl who wrote to santa that she would like to get socks and mittens as a christmas present. These are made with two different yarn. That pink one is so neon pink that it seems to glow. I love it. Pink and turquoise together reminds me about Nikki Minaj.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Keskitalven kukat

Tämän kukkasen bongasin Virkkausringistä. Ilosilmukka oli tämän jostain mutkien takaa löytänyt. Alkuperäinen englanninkielinen ohje löytyy täältä. Englanninkielen taidosta on apua, mutta tuolla on kyllä niin loistavat kuvat, että melkein niilläkin pärjää. Näitä olen tehnyt pari joulukalenteriin ja koska toinen niistä on jo avattu, voin tämän nyt jo paljastaa.
Tämä kukkanen löytyi Lankakaaoksen Hannan kalenterista.







Tätä oli tosi ihana tehdä. Ohje oli tosi helppo. Tähän sai helposti hukutettua lyhyitäkin langanloppuja. Virkatut osat on tärkätty liimatärkillä. Erikeepperiä kipon pohjalle ja liraus vettä sekaan. Tosi "koppura" tuli eli juuri sopiva tähän tarkoitukseen kun kukan on tarkoituskin pitää ryhtinsä. Ainut harmistus tässä oli lankojen päätteleminen. Mutta siinä sekin meni kun vaan ryhtyi hommiin. Noita pikkuisia sydämiä on virkattuna enemmänkin ja nyt olen keksinyt niille käyttö tarkoituksenkin. Pian näette.

Julkaisen toisen kukan kuvat kunhan sen saaja on ensin löytänyt sen kalenteristaan, eli viimeistään aattona. Itsellekin tällainen on ihan pakko vielä tehdä kunhan nämä joulukiireet tästä ensin hellittävät. Olen tainnut luvat itseni vähän liian moneen käsityöprojektiin tässä joulun alla. Hups. Onko jollain muulla sama ongelma, ettei osaa sanoa ei? 

Nyt on toinenkin kukka paljastettu Elämän kevät -blogissa täällä eli minäkin voin sen paljastaa. Nämä minun kuvat ovat kyllä taas luokattoman huonoja. Ei tule puhelimella (olkoon kuinka älykäs hyvänsä) kunnon kuvia ei.





5. luukku

Tämän aamun luukun oli lähettänyt Phedra ja se oli minulle. Lapsille oli varattu muuta pientä kivaa tämän päivän luukkuun.





Olin ensin vähän hämilläni, minkäslainen luukku tämä nyt on. Purkkaa. Mutta sitten tajusin luukun nerokkuuden. Nämä kaksipalaiset purkkapaketit nimittäin ovat niitä, jotka mahtuvat loistavasti festarikavereihin ja joita ei saa "mistään". Munankuoria minulla tuolla onkin jemmassa, joten mitäs jos virkkaisin pari joulukaveria?

Seuraavien päivien luukut piti tulla Marelolta, mutta ne ovat ilmeisesti jääneet matkalle, joten täytyy sujauttaa tuolta omista kätköistä jotain. Pojalle on tiedossa ainakin Puuha Pete -karkkiaski ja tytölle lisää pet shoppeja.

4. Luukku

4. päivän luukun oli tehnyt Lankakaaoksen Hanna ja se oli pojalle. Itselleni sujautin kalenteriin kasvonaamion ja tytölle pari käytettynä ostettuna Littlest Pet Shop -hahmoa.
Olen niistä nappimagneeteista haaveillut jo jonkin aikaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi niitä tehdä. Nämä kiiltokuvamagneetit olivat taas yksi uusi ihana idea.
Toistan itseäni, mutta pakko sitä on hehkuttaa. Kuinka ihanaa onkaan tämän joulukalenterin kautta saada vielä lisää uusia ideoita.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Uutta oppimassa

Olen todella kiitollinen Lottiinalle noista silityskuvista, mitä lapset saivat joulukalenterin ensimmäisestä luukusta. Tytöllä sattui olemaan valmiiksi tuunausta varten ostettu valkoinen t-paita, joka oli kerran pestykin valmiiksi. Niinpä pääsin tänään testaamaan. Ensimmäisen linnun kanssa meinasi välillä epätoivo iskeä, mutta huomasin, että kun vaan lämmittää vielä vähän lisää, niin kyllä se paperi sieltä irtoaa. Paperin silittäminen tuntui muutenkin vähän hassulta. Mutta kaikki meni hyvin ja nyt on tytöllä uusi ihana ja tykätty (rakastettu) paita. Pojalle täytyy nopeasti käydä ostamassa joku vaalea yksivärinen paita.



Kaikkein parasta tässä on se, etten varmasti olisi törmännyt tällaiseen juttuun ilman tätä joulukalenteria. Muidenkin joulukalentereita on ihana käydä kurkkimassa. Ymmärrän kyllä, että arki voi viedä mennessään, eikä joka päivä ehdi luukkuja postailla, mutta käyn silti kurkkimassa muiden blogeja.

Vuoden vaihteesta meidänkin perheessä alkaa uudet (vanhat) kuviot, enkä varmasti ehdi näinkään paljon istua koneen ääressä, mutta ihania blogeja en kyllä jätä.

3. luukku Kyllä tonttu tietää

Hyvin ne tontut tietää kaikenlaista. On ollut ihana seurata omien lasten uskoa tonttuihin ja joulupukkiin. Tontut ne tietää, osaa ja saa aikaan kaikenlaista. Viikonloppuna lapset saivat pikkujoulupaketista uudet upeat led-taskulamput. Ihan kuin joulupukki olisi tiennyt, että niitä nyt tiistaina tarvitaan. Ja senkin tontut varmaan olivat kuulleet kun tuolla ulkona tapeltiin kuka saa pitää kädessä talon ainutta led-lamppua.
Tänä aamuna minä sain herätyksen noilla led-lampuilla. Ei kiva. Ja meidän sängyn alta kuulemma löytyi pölyä ja jotain murusia. Odottavan aika oli pitkä kun äiti ei kuudelta noussut katsomaan joulukalenteriin.





Tänä aamuna tonttu oli tiennyt, että on kova pakkanen ja takkaan laitetaan tuli heti aamusta. Ja että viisivuotias on opetellut viikonloppuna raapaisemaan tulitikkua adventtikynttilää varten. Heti kun Maritan lähettämä luukku oli avattu, tuli sellainen tunne, että tänään en lähde mihinkään. Laitan takkaan tulen ja istun lukemassa koko päivän. Ei se päivä ihan niin mennyt, mutta aamu oli kyllä pelastettu.




Lapset luulivat kirjanmerkkiä ongeksi. Minusta se on upea.

Ajattelin, että nyt tulee lapsilta huutoa kun heille ei ollut sukassa mitään. Lupasin heille jonkun pienen yllätyksen kun aamupala on syöty. Yllätyksen sainkin minä. Niin helppoa oli tänä aamuna asioista sopiminen. Tyttö sai muutaman irtokarkin ja poika kourallisen pähkinöitä.

Odotan innolla mitä kaikkea muuta tontut ovat ottaneet meistä selvää.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

2. Luukku ja tunnelmallinen viikonloppu

Ihan ensin on pakko kertoa meidän tosi ihanasta viikonlopusta. Tämä vuosi on ollut täynnä pyöreitä syntymäpäiviä. Joitakin ei ole juhlittu juuri ollenkaan (kuten minun) ja toisia sitten taas olan takaa. Kaverini järjesti tässä aiemmin syksyllä miehelleen yllätyskemut. Mukaan oli hankittu kaikki miehen kaverit ja jännitystä riitti juhlien alkuun asti. Sitten kun tuli kaverini synttäreiden vuoro, mitä tekee mies? No niistähän tuli taas yllätysjuhlat. Tällä kertaa heidän kotonaan, maalla, täysin keskellä ei mitään. Olemme juonineet näitä juhlia facebookissa ties miten kauan. Minä varsinkin olen ollut toooodella monta kertaa vähällä paljastaa jotain. Loppujen lopuksi yllätys säilyi ihan loppuun asti. Sankari oli pyörällä päästään vielä siinäkin vaiheessa kun suurin osa yllätyksistä oli jo paljastunut. Eilen en uskaltanut blogiinkaan kirjoittaa asiasta vielä mitään. Vaikka kaverini täällä käy aika harvakseltaan katsomassa, en uskaltanut ottaa riskiä.
Olimme siskoni ja mieheni kanssa ensimmäisenä paikalla. Yllätimme kaverini tekemästä joulusiivoja. Tarjoilut hoidettiin nyyttäriperiaatteella ja kaikki toivat ehkä enemmän kuin tarpeeksi. Viimeiseen vuorokauteen ei siis ole tullut syötyä muuta kuin herkkuja. Yksi vieraista tuli suoraan hirvipeijaisista ja toi tullessaan saavillisen hirvenlihakeittoa. 
Synttärisankarin kotona on uuden sisäsaunan lisäksi myös kärrysauna eli pihassa jonkinlaisen peräkärryn päälle rakennettu sauna. Siellä sitä tunnelmaa riitti. Saunan lattia on vain harvaa laudoitusta ja kärryn alle oli aseteltu ulkotulia palamaan. Illalla pelasimme isolla porukalla mukavaa "puupalikkapeliä" ja yöllä sitten kaverin kanssa kahdestaan korteillä lännen nopeinta. Sitä me pelasimme todella paljon joskus teininä. Vielä sieltä ne vanhat temput löytyi, mutta kyllä nyt on sormenpäät kipeät.

Ai niin, mitäpä todellinen pakkoneulootikko tekisi moisissa juhlissa. Otin "varmuuden vuoksi" keskeneräisen käsityön mukaan ja tuolla se nyt on paria langan päättelyä vaille valmis. Siitä on tulossa sitten ihan oma kirjoituksensa. Löytyipä taas ihan uusia hengenheimolaisia myös.

Sekä synttärisankarin, että meidän lapset oli järjestetty hoitoon juhlien ajaksi. Meidän lapset olivat äitini kanssa karavaanarialueen pikkujouluissa ja yötä asuntovaunussa. Heidänkin juhlansta olivat menneet paremmin kuin hyvin. Pikkujouluissa vieraili joulupukki. Meidän tyttö oli saanut sammakkopelin, joulusuklaata ja taskulampun. Poika oli saanut pienen traktorin, karkkipussin ja taskulampun. Lapset ovat taskulampuista aivan innoissaan. Tiistaina on tulossa hoitopaikan tonttuvaellus, eli tarpeeseenkin tulivat.

Lapset saatiin houkuteltua asuntovaunulta kotiin vain joulukalenterin avulla. Ja kyllä hyvää kannatti odottaa. Aivan ihanat luukut kaikilla taas tänään. Iso kiitos Teea K.

Tytön paketista löytyi kiva leppäkerttuaiheinen askartelupaketti.


Poika sai todella hurjan määrän Puuha Pete -tarroja. En tiedä kumpi näistä enemmän innoissaan, minä vai poika. Omakin silmä on aika tarkasti oppinut havaitsemaan kaikki Puuha Petet ja Mainio Manut. Mutta tällaisia tarroja ei ole tullut vastaan mistään. Eikä ne eiliset silityskuvatkaan ole tulleet mieleenkään. Mitähän ihanaa meidän kalenterista vielä paljastuukaan?

Minun paketistani löytyi kerä ihanaa pörröistä harmaata lankaa. Tiedän tälle monta hyvää käyttötarkoitusta. Täytyy vain valita se paras.


lauantai 1. joulukuuta 2012

Luukku 1.


Ensimmäinen joulukalenteripostaus. Kyllä oli jännittävää. Lapset heräsivät tuttuun tapaansa tänään kuuden jälkeen. Sain kumpaakin hämättyä olemaan sängyssä vielä vähän pidempään, ettei tarvinnut omaa aamua aivan niin aikaisin aloittaa.
Aikaisempina vuosina olen täyttänyt sukat valmiiksi, ennen kuin olen ripustanut kalenteria. Nyt se jäi kiireessä täyttämättä. Ja hyvä niin. Lapset kävivät jo eilen hypistelemässä noita sukkia. Kaahivat siis koko illan pitkin seiniä joulukalenterin perässä. Laitoin illalla tämän aamun luukut valmiiksi. Tytön rulla on sukassa ja pojan oma pyykkipojalla tuossa vieressä. Minun luukkuni löytyi "vahingossa" pöydältä.

Tämän päivän luukut oli tehnyt Lottiina
Kumpikin lapsi sai ihania ja mieluisia silityskuvia ja tytölle oli vielä tarrojakin. Nyt vaan täytyy tunnustaa tyhmyyteni ja pyytää apua. Tarvin jotain ohjetta, miten nuo kuvat silitetään. Tyttö jo kaivoi yhden tuunattavan paidan ja silitys olisi pitänyt aloittaa heti.

Lasten ensimmäiset luukut. Ja pienet uteliaat varpaat...

Kas, nyt vasta huomasin, että innostuksessa on jäänyt ottamatta kuva lasten luukuista avattuna. Tytöllä oli Angry birds silityskuvia ja pojalla Puuha Pete. Kummallekin meni tosi nappiin. Ja Puuha Pete silityskuvat ovat siitäkin tosi loistava idea, ettei Puuha Pete vaatteita tai tavaroita tahdo löytyä. Nyt voin tuunata itse.


Minun luukkuni oli avaamattomanakin ihan superihana. Onkohan tuo "Handmade with love" joku leima? Sellainen olisi kyllä ihana. Ja niitä pitäisi ehdottomasti olla kaksi. Toinen askarteluun ja toinen uhrattavaksi kangasväreille.


Minun luukustani paljastui pieniä taiteltuja laatikoita ja ihana söpö pieni ompelukori. Nämä kuvat ovat kyllä luokattoman huonoja. Mutta arvatkaa vain mikä jännitys oli yllä. Ei siinä kuvaamisrauhaa saanut.