Tykkään, En tykkää...

Voi kääks. Nyt tämän yhteydessä täytyy varmaan laittaa tuo vanhentunut kuvauskin uusiksi. SNY pisti minut (ehkä osittain tietämättään) miettimään oikein kunnolla taas kerran sitä, että mistä tykkään ja mistä en. Ja samalla vähän sitäkin, että kuka minä oikein olenkaan.

Lempiväriä on tosi vaikea sanoa. Se riippuu niin tarkoituksesta. Uskokaa tai älkää niin meidän sisustuksen pääväri on harmaa. Ihan siksi, etten halunnut valkoisia seiniä. Enkä mitään beigejäkään... Aikaisemmin mun lempivärejä oli kaikki sellaiset beiget, hiekat, kamelit... (ja äiti luulee, että on vieläkin) nykyään ne vain tuntuu niin laimeilta, mitään sanomattomilta ja aika karmeilta. Nyt on suosiossa värit. Kaikki sellaiset kivat kirkkaat värit, jotka sopii esim. mustan kaveriksi. Itselle tehdyissä käsitöissä tumma pinkki on päässyt aika paljon puikoille ja koukulle.

Koruista kyllä tykkään, mutta töissä en saa käyttää mitään koruja, joten aika vähän niitä loppujen lopuksi tulee käytettyä. Korvisten kanssa on ollut ongelmia. Pidin vuosikausia samoja korviksia, kunnes ne jäivät syksyllä takin kaulukseen kiinni ja tausta katosi. Edelleen hakusessa on uudet luottokorvikset. Se tuli huomattua, että roikkuvia korviksia en osaa pitää yhtään. Ja ihanissa Arkkikaupasta ostetuissa pöllökorvikissa on yksi vika. Niiden kanssa ei voi saunoa. Ja kun ne saunaan mennessä ottaa pois, niin sitten meneekin monta päivää, ennen kuin muistan laittaa ne takaisin. Sormuksetkin lojuvat aina ties missä.

Meikkaaminen on aika satunnaista, mutta olen sentään yrittänyt opetella. :) Siskoni opiskelee viimeistä vuotta parturi-kampaajaksi ja heillekin kuuluu vähän meikkausta koulutukseen. Niin, että 12 vuotta nuorempi pikkusisko on sitten saanut minua opettaa. Aika noloa.

Mitään säännöllistä liikuntaa en harrasta. Lähinnä hyötyliikuntaa. Nyt kun on sairasteltu (ja sairastelut ja sairaslomat senkun jatkuu) niin huomaa kummasti kaipaavansa pihalle.

Kohta tulee neljä vuotta täyteen tässä meidän rakentamassa talossa. Talo on kylläkin on ollut jo pidemmän aikaa myynnissä. Koko ajan on sellainen tunne, että "katsotaan sitten kun on muutettu". Vaikka meillä ei edelleenkään ole tietoa, minne ja koska olemme muuttamassa. Tuo epävarmuus asuinpaikasta vähän haittaa esim. puutarhatöitä. En ole kyllä mikään puutarhahullu, mutta kummasti sitä on omassa pihassa jaksanut kaikenlaista värkätä. Kierrätämme ja kompostoimme oikeastaan kaiken mitä voi. Viimeksi tänään kävin sulattamassa kompostia ja nyt siellä ollaan taas jo plussan puolella. Sitten kun niihin puutarhatöihin ryhdyn, niin sellainen kompostin möyhiminen ja mansikkamaan perkaaminen on minun juttuni. Ja nurmikonleikkuu radiokuulokkeet päässä. Tuo mahdollinen muutto kyllä sotkee näitä hommia sen verran, että mietinnässä on "välilaskeutumispaikaksi" mahdollisesti kerrostalo tai rivitalokin, jos ei sitä unelmien rintamamiestaloa tähän hätään löydy.

Näin 5v vie 3v:tä pyörän kyydillä. Ilman apupyöriä. Äitiä vähän pyörrytti.

Lasten suosikkihahmoja ovat tietysti Angry Birdsit. 3v pojalla on tällä hetkellä traktorit ja muut koneet ylitse muiden. Ja tietenkin Puuha Pete. Tyttö ei ole vähääkään tyttömäinen, vaan todella rämäpää ja kova urheilemaan. Tällä hetkellä hiihto ja lentopallo ovat aika ykkösiä. Lentopallo sen vuoksi kun telkkarissa pyörii Lentis-mestari -ohjelma. Joskus tuntuu, että se olenkin minä, joka niistä kaikista lastenohjelmista ja niiden hahmoista on enemmän innoissaan. Tykkään muumeista ja kaikenlaisista pöllöistä.

Minä olen kohta kaksi vuotta opiskellut kansalaisopistossa kreikan kieltä. Ja vähän alkeita jo sitä ennenkin. Meidän perheellä on kreikkalaisia ystäviä, joista yksi on tyttömme kummitäti. Jos Kreikan tilanne olisi vähän toinen, voisin kuvitella asuvanikin siellä. Viime keväänä meillä majoittui viikon verran kolme ulkolaista tyttöä, jotka kiersivät maailmaa Up With People kiertueella. Yksi oli Coloradosta USA:sta, toinen Espanjasta ja kolmas Belgiasta. Ennen kun he tulivat ajattelin, että he helpottaisivat meidän perheen matkakuumetta, mutta toisin kävi. Matkakuume sen kun lisääntyi. Harmi vain, ettei tuota rahaa ole. Täytyy tyytyä nojatuolimatkoihin. Toisaalta vieraista kulttuureista olevien ihmisten seurassa se oma kulttuuri jotenkin korostuu ja sitä kautta on herännytkin halu ottaa selvää ja pitää yllä omia tapoja. Ja varsinkin käsitöissä. Tykkään sekoitella vanhaa ja uutta. Esim. vanha sukkamalli uusilla väreillä.

Laulamme lasten kanssa paljon. Mutta ei pelkästään lastenlauluja, vaan ihan mitä mieleen tulee. Meillä alkaa kyllä kaikilla olla komea laulukirja pääkopassa. Minä kuuntelen autossa radiota ja muuten musiikkimakuni on aika raskas. Ja miehen vielä raskaampi. Juuri tässä varaamme lippuja (jälleen kerran) ensi kesän Iron Maidenin keikalle. Levyllä kuitenkin soi joulupukin tuoma Mumford and sons. Ja se on ihana.

Ja mistä sitten en tykkää? No ainakaan kahvista. Pastelliväreistä. En tykkää toistaa samaa ohjetta monta kertaa peräkkäin. Hmmm... miksi tämä on niin vaikeaa. Varmaan siksi, että innostun aina kaikesta uudesta.

Poika on allerginen maitoproteiinille ja mansikalle, joten hänelle karkeista lakut ovat ainut varma vaihtoehto. Olen kyllä aika huono antamaan lapsilleni karkkia, tai hyvähän se vain on. Itse kyllä pistelen parempiin suihin vaikka mitä herkkuja.

Niin ja palmikkopuikkojakin löytyy jo. Joskus on tullut Envy-huivia väännettyä.